Vuotta 2013 on enää vajaa päivä jäljellä.

Jälleen pohdin, mitä tämä vuosi antoi minulle…

Vuosi 2013 muistutti minua rajojen ja rakkauden suuresta merkityksestä.

Vanha sanonta; Rajat ovat rakkautta.

Rajoja tarvitaan lapsen kasvatuksesta… maailman rauhaan…

Minua muistutettiin tämän vuoden aikana omista rajoistani ja siitä kuinka tärkeää on pitää huolta omista rajoistaan ja pysähtyä niiden äärelle. Rajat ovat luotu yksilön kunnioitusta ja itsensä suojelemista varten.

Tein sen, pysähdyin ja kuuntelin sisintä.

Muistin: Sisimmässäsi on viisauden äänesi, kun se käskee pysähtyä, pysähdy !

Kiitos kuluneesta vuodesta, jonka olette kanssani kulkeneet ja

onnellista tulevaa Uutta Vuotta 2014

Lainaus minulle tärkeän ihmisen uuden vuoden kirjeestä:

”Tarkoitan sitä että on helpompi olla liikaa yrittämättä kun asiat eivät suju... . Tiedän että nämä repäisyt ovat brutaaleja, sattuvat ja saavat ihmettelemään mitä tapahtui.....mutta ne avaavat kanavia kaikissa tämän myrskyn silmään joutuneissa.....katsot asioita uusin silmin, uusin ajatuksin, muuttunein asentein, vaihtaen toimintamalleja ja tunnustaen heikkouksiasi....
Suuri viisaus sisältyy Paasikiven sanoihin:

tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku:)”

-Taija

 

 

Runosuoni

Tänään olen aamusta asti täyttänyt mieleni jälleen kauniilla ihanilla ajatuksilla.

Tämän päivän romantisoinnit saivat alkunsa ”aamupalaksi” nautitusta romanttisesta elokuvasta, Toscanan auringon alla. Elokuva oli juuri loistava nautinto Italian maisemia, rakkautta yms. Kaunista.. Elokuvan tuomat haaveilut saivat minut tabletin ääreen ja laukaisi minussa kauan kaivatun runosuonen.

Verona 2013

I love Italy

 

Runosuoni on kylläkin aina virrannut minussa ja ajatuksiani olen jakanut vuosia lukuisten päiväkirjojen sivuille.

Nyt viimeisen kahden vuoden aikana runosuoni on virrannut sisälläni, mutta en ole saanut niitä puetuksi sanoiksi. Koko tämän vuoden ajan on kädet tarttuneet monia kertoja kynään ja tabletin näppäimiin ajatusteni purkamiseen, mutta paperille ei ole syntynyt mitään järkevää. Itseäni tämä on häirinnyt paljon, koska kirjoittaminen on ihanaa ja olen aina toivonut että minä tai joku muu saa vastauksia elämänsä matkalla kirjoituksista.

Blogi on ollut ajatuksissani vuosia, mutta kirjoituksieni julkaiseminen on ollut minulle halu mutta en ilmeisesti sitä ole uskaltanut enkä sallinut itselleni, mutta nyt se uskallus on tänään tehty.

Toivon, että sinä joka luet kirjoituksiani, saisit itsellesi oivalluksia elämääsi. Itse olen oivaltanut elämän aikana paljon elämää kirjallisuudesta ja todennut aina sen, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!!

Tänään kaivoin myös viimeisimmän vihkoni, jossa on paljon kirjoituksia ja ajatuksia.. Vihon välistä löysin kirjeen yhdeltä ystävältäni. Ystäväni antoi kirjeen kanssa kuvan avaimen.

 

Avain on sisustanut kylpyhuoneeni seinää siitä päivästä lähtien.

Löysin kirjeestä kauniin kohdan, jossa ystäväni kirjoittaa avaimesta seuraavasti:

” Minä henkilökohtaisesti rakastan avaimen symbolista merkitystä. Kun rakastat annat toiselle ihmiselle avaimet sieluusi, niihin herkkiin luoliin aorttasi merellä. ”

Tämä avain on merkki ystävyydestämme, vaikka harvoin tapaamme.

Tähän loppuun sopii ote Dalailaman kirjasta.

” Toisinaan vanhan ystävän tapaaminen on minulle muistutus siitä, miten nopeasti aika kuluu. Se panee miettimään olemmeko käyttäneet aikamme hyvin vai emme. Ajan käyttäminen onkin tärkeä asia. Niin kauan kun meillä on tämä ruumis ja ennen kaikkea nämä ihmeelliset ihmisaivot, jokainen minuutti on mielestäni kallisarvoinen. Meidän jokapäiväinen elämämme on toivon varassa eikä tulevaisuudesta ole mitään takeita. Ei ole mitään takeita siitä, että huomenna tähän aikaan olemme yhä täällä. Silti teemme työtä huomisen eteen pelkän toivon perusteella. Niin meidän pitää täyttää aikamme mahdollisimman hyvin. ” -Dalailama

 

- Taija